Heitän tähän alkuun ajatuskysymyksiä, joiden äärellä voit pysähtyä omaan pohdintaasi.
Olemme saaneet tänään avata silmämme, mutta olemmeko tulleet pysähtyneeksi mitä tänään oikeasti näen? Kuljemmeko avoimin silmin vai valikoiden näkemäämme? Uskallanko oikeasti pysähtyä tänään miettimään mitä näen ja mitä näkemäni ohjaamana teen? Vaatiko näkemäni tekoja, valikoinko tai väistänkö?
Kohtaavatko avatut silmäni Jeesuksen rakkauden kutsun, ehkä pienen ja arkisen tai jopa suuren ja painavasti merkityksellisen? Kuljenko ohi, kun minut oli kutsuttu pysähtymään?
Se mitä pohjimmiltaan näin, ei taida olla meille ihmisille aina niin kristallinkirkasta. Uskon, että saatamme jopa kompastua näkemäämme menettäen toimintakykymme, tai annamme silmiemme hakea reittejä, joilla pääsemme helpommalla, ja välillä suorastaan sokeudumme näkemään.
Näkemisessämme emme ole täydellisiä ja siksi on arvokasta havahtua näkemään. Uskaltaaksemme kulkea avoimin silmin tarvitsemme myös itse nähdyksi tulemista. Kutsuuko Jeesuksen kaiken näkevät silmät meitä rehellisyyteen ja avoimuuteen nähdä ja kohdata myös puutteemme, niin kuin virren sanoittaja rukoilee…
”Silmäisi eteen, Jeesus,
tuon sydämeni syyllisen
ja paljastan sen kurjuuden
silmäisi eteen, Jeesus.”
Jeesuksen katseen vapauttamina voimme uskaltaa senkin jälkeen, kun huomamme sokeutemme tai väistelymme avata silmät ja nähdä.
Jeesus katsoo meitä avoimin silmin, rohkeasti ja rehellisesti, ja hänen katseeltaan emme onneksi pääse piiloutumaan muutoin kuin itseämme pettäen. Hänen rakastava katseensa saa toivottavasti meidätkin katsomaan häntä avoimin silmin rakastavasti, rohkeasti ja rehellisesti.
Näkemisen tie on kasvamisen tie. Emme voi välttää monenlaista ”sokeuttamme”, mutta Jeesuksen hellät silmät avatkoon meille armollisen rakkauden ja yhä uudelleen alkamisen mahdollisuuden.
”Silmäisi eteen, Jeesus,
nyt syntieni taakan tuon
ja ikävöivän katseen luon
silmiisi helliin, Jeesus.”
Näin toivon sinulle ja näin toivon itselleni. Katsotaan elämää ympärillämme Jeesuksen hellien silmien alla kysyen itseltämme: ”MITÄ MERKITYKSELLISTÄ TÄNÄÄN NÄEN?”
Rukous:
Jeesus, anna taitoa pysähtyä rakastavien silmiesi läsnäoloon, niin että opin katsomaan ympärilleni rakastavin hellin silmin. Aamen.
Laila Juntti
Rovaniemen diakonissa,
Kirkon keskusteluavun toiminnanohjaaja