Unelmia elämästä ja asiaa unista

Unelma hyvästä elämästä lienee jokaisen. Minulle hyvä elämä ei ole haasteetonta tai helppoa elämää. Se on kasvamista oman mittaiseksi itseksi. Luojan luoma, kutsuttu oman elämäpolun löytäjä ja kulkija.  Siinäpä elämänkaaren mittainen matka minuuteen! Tällä matkalla unet ovat kuningastie ja lahja itsetuntemukseen.   

Unien merkityksen uranuurtajalle, Carl Gustav Jungille unet olivat keskeinen työväline itsetuntemukseen. Hänen mielestään unet kertovat meille viestejä sellaisista psyykemme puolista, jotka tukahdutamme tai kiellämme itsessämme. ”Tuntuu melkein uskomattomalta, että vaikka me saamme piilotajunnalta signaaleja joka yö, sen viestien tulkitseminen tuntuu niin työläältä, että vain muutamat ihmiset ovat ryhtyneet siihen”, hän kirjoittaa. Unien tehtävänä on Jungin mukaan palauttaa ihmisen psyykkinen tasapaino, jos ihminen vain ymmärtää kuunnella niitä. Unien kieli on aina yksilöllistä. Ei ole olemassa yleispäteviä symboleja, jotka tarkoittaisivat samaa kaikkien unissa, vaan ne ovat aina kytköksissä yksilön elämään. Yksilöllisen piilotajunnan rinnalle Jung kehitti käsitteen kollektiivisesta piilotajunnasta. Hänen mukaansa se ilmenee unien lisäksi uskonnoissa ja myyteissä. 

Tämä kollektiivinen piilotajunta on ihmisen tiedostamattoman puolen persoonaton osa, joka vaikuttaa taustalla jokaisen yksilön elämään.  Jungin mielestä ihmisen tehtävä on tutustua alitajuntaansa ja arkkityyppeihinsä, jotta voi yhdistää ne osaksi itseä. Tiedostamattoman ja unien tutkiminen johtaa individuaatioon, eli ihmisen kasvamiseen omaksi itsekseen, jolloin hänen elämästään tulee merkityksellistä ja vaaputtavaa. Ihmisen tiedostamaton psyykeen osa on ihmisyyttä, luonnollinen ilmiö, joka sisältää ihmisen luonnon kaikki puolet, niin valoisan kuin pimeän, kauniin ja ruman, hyvän ja pahan. Nämä tiedostamattomat puolet vaikuttavat hänen käyttäytymiseensä ja siihen, kuinka hän suhtautuu muihin ihmisiin ja arjen tapahtumiin. Mitä heikompaa ihmisen itsetuntemus on, sitä vahvemmin se vaikuttaa käyttäytymiseen. Tietoisen ja tiedostamattoman yhteyden vahvistaminen vaikuttaa sekä ihmisen henkiseen tasapainoon että fyysiseen terveyteen. Omien unien tutkiminen ei siis ole huuhaata eikä ole totta että ”joka uniin uskoo, se varjoihin hukkuu”. 

Minä olen koko elämäni ollut kiinnostunut unista ja niiden merkityksestä. Olen tutustunut jungilaiseen unien tulkintaan, mutta erityisosaamiseni löytyy toisen psykiatrin, Montague Ullmanin kehittämästä menetelmästä avata unien kieltä uniryhmässä. Yli kolmenkymmen vuoden ajan olen myös pappina, sielunhoidonkouluttajana ja erilaisissa yhteyksissä ohjannut ja kouluttanut uniryhmien vetäjiä. Myös työnohjaajana ovat unet asiakkaan kiinnostuksesta riippuen osa ohjausprosesseja.

Tässä artikkelissa jaan työnohjauksessa erään ohjattavan jakamat kaksi unta ja kuinka ohjattava löytää uudenlaista ymmärrystä uniinsa, kuinka yhteinen työnohjauksen pohdinta avaa laajempaan unen avautumiseen arjen ja itsen ymmärtämisessä. Toiseksi esittelen tarkemmin Montague Ullmanin kehittämää rakenteellista menetelmää ja mistä on kyse, ja kolmanneksi esittelen uniryhmätyöskentelyn rakenteen vaihekuvauksen. 

männynoksa
Kuva: Laila Juntti

Kaksi unta

Unennäkijä (ohjattava) on aina ollut läheisessä suhteessa unimaailmaansa, ja nykyisessä sielunhoitoa paljon sisältävässä työssään unista on tullut luonteva osa sielunhoidon työnohjauksia. Unennäkijä lähettää kirjoittamiaan unia työnohjaajalle ja pohtii niitä ensin itse. Ohjausprosessia palaamme uniin tarpeen mukaan ja ihmettelemme yhdessä unen vaikeaselkoista ja monikerroksista tunteen kuvakieltä. Uni itse on sisäinen terapeutti. Kaikkein väkevimmin avautuvat unet omalla energiallaan. Yksinkertaiset, aidosta tietämättömyydestä nousseet avoimet kysymykset unesta maksimoivat tämän löytötekijän. Kaksi unta ja niitä seurannut pohdinta sielunhoidon yksilötyönohjauksessa julkaisen ohjattavan luvalla.

Olen Turussa syöpähoidoissa. Saan palliatiivista sädehoitoa, olen heikko ja pahoinvoiva. Matkalla laivaan yritän ostaa kioskista jäätelöä. Puhun huonoa suomea ja alan kinastella kioskinmyyjän kanssa jäätelön koostumuksesta. Hänellä ei ole tietoa mitä se sisältää. Minä intän ja sanon että kyllä pitää tietää. Jatkan kinastelua: ”Minä olen TOSI allerginen ja minun on tiedettävä jos se sisältää pähkinöitä!” Hän inttää takaisin. Unessa tiedän valehtelevani. Minä en ole hitustakaan allerginen.  

Olen Luciana uskolliselle ystävälleni A:lle ja hänen miehelleen. He yllättyvät suuresti ja ilahtuvat kun tulin.

Laivassa tapaan Carola Häggqvistin. Meidän on määrä olla samassa produktiossa, joku hyväntekeväisyys juttu. Tiedän, että hänelläkin on ollut syöpä. Hän halaa minua, kun kerron että sairauteni on terminaalivaiheessa. Se tuntuu kuin enkelin syleilyltä.

Unta edeltävän päivän tapahtumia ja tuntoja

Ohjattava kertoo tehneensä valtavasti töitä jo pitemmän aikaa. Illalla hän saa viestin syövän terminaalivaiheessa olevalta asiakkaalta. Asiakas pyytää ohjattavalla jotain hengellistä ravintoa. Sanoja, ajatuksia. Hän ei oikein jaksa omaa ruumistaan. Kontakti asiakkaaseen on viime aikoina enimmäkseen koskenut arjen kuulumisia. Asiakas ei ole uskonnollinen ja ohjattava on ollut melko arka hengellisten asioiden puheeksi ottamisessa. Hän ei tahdo olla hengellisesti tungetteleva. Nyt asiakas pyytää lohdutusta ja toivon sanoja. Ohjattava miettii nukkumaan mennessä mitä sanoisi ja rukoilee, että löytäisi oikeat sanat.

Ohjattava on ennen työnohjausta pohtinut kirjallisesti tätä unta. Hän kokee, että uni kertoo omasta uupumuksesta ja houkutuksesta itsesääliin. Hän tunnistaa myös vahvan pyrkimyksensä empatiaan ja asiakkaan elämäntilanteen ymmärtämiseen. Siksi hän unessa sairastaa syöpää. Kioskinmyyjän kanssa kinastelu, valehtelu jäävät arvoitukseksi. Unen toisen ”näytöksen” Lucia episodi jää arvoitukseksi. Samoin Carola Häggqvistin ilmestyminen uneen. Hän ei oikein siedä laulaja Carolaa. Unessa heillä on kuitenkin yhteinen hyväntekemisen projekti. Uni päättyy halaukseen, joka on kuin enkelin syleily ja liikuttaa häntä syvästi. Ohjattava kertoo, että aamulla hänen mielessään oli Raamatun sanoja 2. Korinttolaiskirjeestä 4:16-5:8.

Ohjattava tapasi asiakkaan ja jakoi hänelle Raamatun sanat. Sanoissa oli syvä lohtu ja toivo, jonka ohjattava koki asiakkaansa kanssa. ”Tätä on armo ja laupeus”, hän sanoi.

Muutaman päivän kuluttua ohjattava näkee toisen unen, jonka hän yhdistää edellisen unen oman elämän teemaan.

”Istun pienessä yhdysliikenneveneessä matkalla kotiin. Meri on myrskyinen ja vene kallistuu vaarallisesti ja imee vettä veneeseen. Puristan sylissäni pientä lasta. Olen peloissani, että menehdymme. Vanha kalastajarunoilija istuu vieressäni. Hän on rauhallinen ja istuu hiljaa. Kerron hänelle, että olen aina pelännyt istua purjeveneen veteen kallistuvalla laidalla mutta että nyt se jo onnistuu paljon paremmin. Kyllä minua vielä pelottaa mutta pelon ja riittämättömyyden tunteet eivät vie enää mukanaan. Kylmä raikas merivesi huuhtoo ylitsemme. Tunne on yllättävän virkistävä.”

Unta edelsi parin päivän vapaa ja ohjattava on levännyt. Tehnyt itselleen hyviä arjen asioita ja miettinyt työtä ja omaa elämäänsä.

Työnohjauksessa pysähdymme näiden kahden unen, työn ja arjen todellisuutta pohtimaan. Mitä ja mistä unet hänelle kertovat? Unissa hän tunnistaa päivän tunnejäänteitä sekä oman elämänsä perusteemoja, joista työnohjauksissa on aiemminkin puhuttu. Niissä hän tunnistaa vaikeutensa olla itseä kohtaan lempeämpi. Hän on ankara itseään kohtaan. Oma riittämättömyys, häpeä aktivoituu suottakin. (kioskinmyyjä ja kinastelu, valehtelu on kuin egon ja itsen välistä sisäistä konfliktia). Samalla asioihin on tullut etäisyyttä ja hyväksyntää. Lucia unessa avautuu valon tuojana, joka hän itse asiassa usein monille on. Metaforana Carola Häggqvist edustaa ohjattavan yliherkkyyttä hengellistä ylivirittyneisyyttä kohtaan. Unessa Carola edusti ohjattavan traumaattisia kokemuksia hengellisestä väkivallasta, häpeästä tungettelevaa hengellisyyttä kohtaan. Heillä on kuitenkin unessa yhteinen hyväntekeväisyysprojekti. Kohtaus päättyy halukseen, joka liikuttaa ja vahvistaa unennäkijää.

Näin unista avautui kokemusymmärrystä omaan individuaatioon. Unennäkijän ilo unistaan oli käsin kosketeltava, vaikka hän herätessään häpesi unia ja arasteli niiden jakamista. Jotain uutta seesteisyyttä tuli ammatillisuuteen ja itsetuntemukseen. Unien sanoma avautui hänelle sisäisen ja ulkoisen ihmisen dynamiikan tutkiskeluna: ”Minussa kasvaa ja tapahtuu, minua vaivataan kuin taikinaa näillä siirtymämatkoilla (unissa metafora yhdysveneistä, peloista, vanhasta viisaasta, pienestä suojeltavasta lapsesta, matkalla kotiin). Hän toteaa: ”Koen, että jotain integroituu minussa, melkein kuulen kasvun huminaa…eikä sille ole vielä sanoja… matkalla kotiin, omaksi itseksi.”

Uniryhmät – miten ne toimivat ja mistä on kyse?

Menetelmän kehittäjä Montague Ullman (1916–2008) oli psykiatri, psykoanalyytikko, parapsykologi ja Maimonides Medical Centerlin unilaboratorion kehittäjä. Elämänsä viimeiset 30 vuotta Ullman omisti unien merkityksen palauttamiseen tavallisten ihmisten tietoisuuteen ja kehitti rakenteen uniryhmiä varten. Psykiatrin työn ja elämänkokemuksensa pohjalta hänessä syntyi vahva näky unien merkityksen palauttamisesta osaksi valvetodellisuuden ymmärrystä. Häntä ihmetytti miksi länsimaissa on niin vieraannuttu unista, että ne on suljettu tiettyjen tulkintaraamien puitteissa tapahtuviksi tulkinnoiksi asiantuntevien terapeuttien ja psykiatrien vastaanottotiloissa. Silti jokainen ihminen näkee joka yö unia runsaan tunnin ajan. Hänen viisas johtopäätöksensä oli, että unet resonoivat salaperäisellä tavalla valvetodellisuuden kanssa, jos me osaamme ymmärtää unen unohdettua kieltä. Ullman oli myös kiinnostunut antropologiasta ja vieraista kulttuureista, joissa unet edelleen olivat ihmisten arjessa merkittäviä viisauden lähteitä. Hänen mukaansa yhteisöt ja yksilöt, jotka ovat sinut uniensa kanssa ovat muita vähemmän konflikteissa ympäristönsä kanssa. Aggressiivisuuden taso on alhaisempi ja ymmärrys jaetusta ihmisyydestä vahvaa.

Montague Ullman
Montague Ullman

Ullman oli 1970-luvun lopussa Ruotsissa kouluttamassa psykoterapeutteja ja siinä vanavedessä hän lanseerasi uniryhmätyöskentelyn pienelle joukolle. Siksi Ruotsi on Euroopassa etulinjassa uniryhmätyöskentelyssä. Sieltä myös minun ensikosketukseni uniryhmätyöskentelyyn juontaa ja johti Porvoon hiippakuntaan, jossa aloimme järjestää uniryhmäkursseja 1980-luvun loppupuolella.

Unen unohdettu kieli Ullmanin mukaan

Unet ovat tunteen tiivistettyä kuvakieltä. Unet syntyvät arjen tapahtumien tunnejäänteistä, joita työstämme yön unissa. Nukkuessamme meillä on yhteys elämänhistoriamme muistoihin ja tapahtumiin, jotka kietoutuvat monikerroksisiin unen kuviin. Unet eivät valehtele koskaan. Unessa valvetodellisuuden puolustusmekanismit eivät ole aktivoituneita. Tähdellistä on, että unet tahtovat meille hyvää. Myös painajaisunet, jotka muistamme, kertovat tärkeää viestiä elämän rujoista kokemuksista. On myös syytä todeta, että vaikka me emme olisi kiinnostuneita unista tai muista niitä, ne aina tekevät omaa tehtäväänsä psyykeen tasapainottajana.

Ullman käytti mielellään vertauskuvaa kalastamisesta, kun hän avasi uniryhmän merkitystä ja vaikutusta. Kalojen luonnollinen elinympäristö on vesi ja unen nukkuminen. Jos minulla on nälkä ja tahdon syödä kalaa, pyydystän sen (tai menen kalakauppaan ja ostan). Pyydystetty kala ei enää elä luonnollisessa elinympäristössään vaan on jo muuttunut perkaamisen ja kypsennyksen jälkeen. Eli se on muuttunut ravinnoksi. Näin myös uni, jonka ”pyydystämme” eli muistamme ja jonka työstämme esim. uniryhmässä. Me sosialisoimme unen merkityksen osaksi valvetodellisuutta. Mikä ilo sosialisaatiosta sitten on? Itsetuntemus ja autenttisuus lisää elämän vapautta. 

Uniryhmässä unia ei tulkita. Tulkitseminen on tekninen termi, joka Ullmanille psykiatrina merkitsi unien katselemista tietyn tulkinkehyksen tai koulukunnan silmälasien läpi. Psykiatrina hän ei kieltänyt tulkintojen arvoa, mikäli niistä oli potilaalle apua. Mieluiten hän puhuu unien arvostamisesta (Appreciating dreams). Hän vertaa unia taiteeseen ja musiikkiin. Erona on, että taiteilijan on tehtävä kovasti työtä löytääkseen oikean muodon, värit ja tunnelman, kun taas unet syntyvät meissä vaivatta luovuutemme lähteistä, mielikuvituksen, muistojen, valvetodellisuuden tunnejäänteiden ja autenttisuuden kombinaatioina. Ihmisessä on luovaa viisautta luoda ainutkertaisia unia, jotka eivät koskaan toistu samanlaisina. Unet ovat vääristelemätöntä oman elämän yöllistä teatteria.   

Ullmanin kehittämän menetelmän ydin on auttaa unennäkijää oman unen ymmärtämisessä unen ja valvetodellisuuden välillä, saada yhteys niihin tunteisiin, joita emme tahdo, uskalla tai osaa tunnistaa valvetodellisuudessa. Unen kieli on kuviin/metaforaan ja symboleihin pedattuja tunteita, joita unennäkijä työstää omasta elämästään ja jotka syystä tai toisesta ovat jättäneet sisäistä ambivalenssia tai jännitteitä ja ovat ikään kuin kesken jääneitä asioita. Tunteet eivät ole itseisarvo vaan suhteiden ilmentymää. Se, mitä ihminen aidosti ajattelee ja tuntee, tiivistyy unessa unen kuvaan, symboliselle kielelle ominaiseen peruselementtiin. Unet ovat osa primääriprosesseja, joissa vanhojen aivojen osat ovat aktivoituneet ja valvetodellisuuden analyyttis-kielellis-loogisen tietoisuuden tasot passiivisia. Siksi unet eivät noudata myöskään valvetodellisuuden logiikkaa. 

Ullmanin ajatus tietoisuudesta on, että kaikki ruumiintoiminnot sisältyvät tietoisuuden kenttään (minulla ei vain ole ruumis, minä olen ruumis, minulla ei vain ole psyyke minä ole psyyke, minussa ei ole vain henki, minä olen henki) ja elämän tehtävä on auttaa ihmistä selviytymään kahdella eri tavalla. Fysiologisen, paljolti autonomisen systeemin lisäksi ihmisessä on psyykkinen ja henkinen puoli, jota perinteisesti kuvaamme tietoisena ja tiedostamattomana. Ego on meissä se, joka tekee valvetodellisuudessa valintoja ja kontrolloi miten olen ja mikä on adekvaattia missäkin sosiaalisessa tilanteessa. Aina ego ei kuitenkaan ole luotettava valitsija. Ihminen on taitava suojelemaan itseään erilaisten puolustusmekanismiensa ja elämässä opittujen selviytymisstrategioidensa avulla, piiloutua itseltään. Me pakoilemme jokainen itseämme erilaisissa elämän vaiheissa. Unet eivät pakoile eivätkä valehtele. Unessa meillä on kuitenkin käytettävissä koko luovuuden, mielikuvituksen ja muistojen elämänpituinen arkisto. Sieltä tulee unen eheyttävä energia ja merkitys valvetodellisuudelle. Unet ovat siis uniikkia yksilön elämän tarinaa.

Yön unet syntyvät arjen valvetodellisuuden jättämistä tunnejäänteistä ja jännitteistä. Unen ainutkertainen kompositio, tarina ja roolitukset kiteytyvät unessa näihin teemoihin monitahoisina kuvina, joihin kietoutuu elämänhistoriamme aiempia tunnekerrostumia. Unen metaforat ovat unen tapa ilmaista tunteita ja nämä tunteet voivat olla peräisin mistä ajankohdasta tahansa, nämä tunteet eivät piittaa tilan ja ajan rajoituksista tai logiikasta. Siitä riippumatta minkälaisessa jännittyneessä tilassa me menemme nukkumaan, tai minkälaisia kokemuksia me olemme päivän aikana kokeneet, me voimme ymmärtää näitä kuvia vain, jos me kykenemme avaamaan niiden viestiä valvetodellisuudelle.  Sen me teemme kielen ja sosialisaation kautta, vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin.

Yhteisöllisyys on kommunikaatiota. Kielen avulla me luomme todellisuutta. Ongelma on, että kieli on kaksiteräinen miekka ihmissuhteissa. Jokainen meistä tahtoo mielellään luoda hyvän kuvan itsestään, kiemurrella ulos realiteeteista totuudellisuuden ja aitouden kustannuksella. Me olemme taitavia valkoisten valheiden kehittäjiä. Eikä ole ihmistä, joka säilyisi elämässä ilman kolhuja ja pettymyksiä. Jokainen kantaa mukanaan menneisyytensä tunnetaakkaa. Tätä reppua me raahaamme mukanamme ja joskus se muistuttaa itsestään hyvin ikävällä tavalla odottamattomissa tilanteissa. Juuri nämä “pienet ja suuret ongelmat” luovat arkielämässä sisäistä ambivalenssia ja jännitteitä. Ihmisten neuroottiset puolustusmekanismit aiheuttavat toisille vahinkoa tahtomattammekin.

Unen unohdetun kielen opetteleminen on vuoropuhelua sosiaaliseen myötätuntoon ja ihmisyyteen, myös itsemyötätuntoon. Kaikkea tätä Ullman tarkoitti sanoessaan, että uniryhmän anti ja pointti on auttaa unennäkijää sosialisoimaan uni elämän palvelukseen. Vapauttaa unennäkijän muistot ja vapauttaa häntä rikkaampaan elämään.  

 Psykiatri Markku Siivolan sanoin:

Uniryhmän ainoa tehtävä on unen ja unennäkijän välisen yhteyden löytäminen, ei terapeutteina toimiminen. Ainoa terapeutti ryhmässä on uni itse. Kaikkein väkevimmin avautuvat unet omalla energiallaan. Yksinkertaiset, aidosta tietämättömyydestä nousseet avoimet kysymykset unennäkijälle hänen unestaan maksimoivat tämän löytötekijän.


Ilman ymmärrystä – joka on kokemusten kautta syntynyt myötäelämysten summa – jää tieto kokoelmaksi mielipiteitä, jotka soveltuvat vain älylliseen vallankäyttöön. Juuri myötäelämys, kokemispohjaisuus, on uniryhmän erikoispiirre ja syvin elementti. Tieto ei vielä riitä, vaan vasta ymmärrys siitä mitä tietää.

Markku Siivola, Uni tuttu tuntematon
Kuva: Outi Niemi

Kokemispohjainen uniryhmätyöskentely Montague Ullmanin menetelmän mukaan – prosessikuvaus

Uniryhmässä yhden unen käsittelyyn menee noin 1,5-2 tuntia. Työskentely on kuuntelevaa, unennäkijää kunnioittavaa, ei-konfrontatiivista – arvostavaa.

Uuden ryhmän on saatava tietoa

  1. mitä uni on ja miksi unien työstäminen on tärkeää ja hyödyllistä
  2. prosessista – miten työskennellään ja miksi näin.

Unien perusolemuksesta

  1. Unet käsittelevät meidän elämäämme. Uni alkaa nykyhetkestä. Siksi päivän jäänteet unessa ovat tärkeitä, ja niihin liittyvä tunneyhteydet.
  2.  Nukkuessa me katselemme itseämme ja elämäämme historiallisesta näkökulmasta, ja yhteyksiä nykyisten tunteiden ja varhaisempien tunteiden välillä.
  3. Oleellista unissa on, että ne eivät koskaan valehtele. Uni puhuu absoluuttisesti totta. Se on maaginen peili, joka kertoo meille totuuden pahassa ja hyvässä. Se on sisäinen terapeutti.

Miksi minun on niin vaikea ymmärtää omia uniani?

Unessa tietoisuutemme poikkeaa valvetodellisuuden tietoisuudesta, joka on loogista ja kielellistä.  Unen tietoisuus koostuu tunteista, emootioista, metaforista eli kuvista ja se on hyvin tiivistettyä kuvakieltä.  Sisältö koostuu nykyisistä ja vanhoista tunteista.

Unet eheyttävät meitä!

Miksi uniryhmä?

Unennäkijä tarvitsee apua oman unen ymmärtämiseen, vaikka uni aina onkin hyvin henkilökohtainen.

Unennäkijällä ryhmässä on kaksi perustarvetta

  1. Turvallisuustekijä
    • Oman unen työstäminen on aina vapaaehtoinen tapahtuma
    • Kenenkään ei tule mennä pidemmälle kuin itse tahtoo työskentelyssä
    • Unennäkijällä säilyy koko prosessin ajan omistajuus sekä uneen että prosessiin
  2. Oivallusten tekeminen

Unennäkijä tarvitsee toisten virikkeitä ja apua uusien oivallusten tekemiseen unen merkityksestä.

Nämä kaksi tekijää sisältyvät prosessiin alusta loppuun.

1. Askel

Joku ryhmästä kertoo vapaaehtoisesti unen. Vapaaehtoisuus liittyy turvallisuuteen. Päätös jakaa uni ryhmässä on ilmaus puolustusmekanismien hellittämisestä ja valmiudesta oivaltaa jotain uutta, eli liittyy oivallusten tekemisen mekanismiin.

Ryhmä tekee unesta unennäkijälle tarkentavia kysymyksiä, jotta uni tulee mahdollisimman selväksi. Kysyä voi väreistä, henkilöistä, paikoista ja niiden tuttuudesta, lyhyesti unessa esiintyvien ihmisten tuntemisesta.

2. Askel

Ryhmä lainaa unen omakseen ja työstää unen itsessä herättämiä tunteita ja metaforia, kuvakieltä.

Unennäkijä kuuntelee. Hän on vapaa hylkäämään tai omimaan kuulemaansa vapaasti.

Ryhmän työskentelystä on parhaassa tapauksessa apua uusien oivallusten tekemiseen unesta, samalla kun unennäkijän ei tarvitse jakaa enempää kuin itse tahtoo.

3. Askel

Unennäkijä saa unensa takaisin ryhmältä. Tärkeää ettei siirtyminen uuteen vaiheeseen tapahdu liian äkisti. Unennäkijä saa valmistautua siihen, että ryhmä ei enää lainaa unta vaan se palautetaan unennäkijälle takaisin. Esim: Me jätämme pian unen takaisin unennäkijälle, mutta jos jollakin on vielä jokin ajatus, voi sen hyvin ilmaista.

Tässä kohden tapahtuu tärkeä käänne prosessissa. Tästä hetkestä alkaen uni on unennäkijän. Enää ei ryhmällä ole oikeus uusiin assosiaatioihin tai mielikuviin unen merkityksestä. Nyt ryhmän tehtävä on kuunnella unennäkijää ja sitä mitä hän tuo ryhmään. Vain sitä materiaalia käytetään jatkossa.

Unennäkijä saa vastata valitsemallaan tavalla kuulemaansa, joko kommentoimalla ryhmän työskentelyssä esiin tulleita asioita tai unen hänessä herättämiä ajatuksia ja merkityksiä. Unen näkijällä on aikaa: ”Voit käyttää sen ajan, jonka tarvitset tähän, miettiä rauhassa. Me emme keskeytä sinua kysymyksin tai kommentein.”

4. Askel

Dialogin vaihe koostuu 3 osasta. Ryhmälle kerrotaan mistä dialogin eri vaiheet koostuvat ja samalla myös unennäkijältä kysytään, tahtooko hän jatkaa unensa työstämistä. Joskus dialogi ei ole tarpeen, koska unennäkijä on saanut kosketuksen unensa viestiin. Mutta hyvä on myös muistuttaa, että vaikka uni onkin auennut, on mahdollisuus saada lisäaineistoa ja oivalluksia, jos dialogiin lähtee. Valinnan tekee aina unennäkijä itse.

Ensimmäinen vaihe on unen kontekstin, asiayhteyden tutkiminen

Unennäkijälle selvennetään, että kyse on avoimin kysymyksin auttaa unennäkijää saamaan kosketus siihen tunnemaastoon, jossa uni sai alkunsa. Unennäkijä on vapaa vastaamaan valitsemallaan tavalla tai jättää vastaamatta esitettyihin kysymyksiin. Unennäkijällä itsellään on vastuu rajojen asettamisesta – omasta integriteetistään. Toisaalta on aina niin, että mitä enemmän uskaltaa sitä enemmän saa.   Päätös on aina unennäkijän, ei ryhmän, ei vetäjän.

Kysymysten tulee olla yksinkertaisia, ei johdattelevia, avoimia molempiin suuntiin, kuten Ullman asian ilmaisi. Aloitamme tutkimisen edeltävästä illasta: ”Muistatko mitä ajattelit, kun menit nukkumaan?” – ja sitä seuraava jatkokysymys: ” Muistatko mitä tunteita se sinussa herätti?” ”Tahdotko kertoa lisää?”…

Koska uni on tunteen ei tosiasioiden kieltä ja niistä luotu, on tunteista kiinni saaminen tärkeää.

Näin käydään kysymyksin koko illan tapahtumat läpi, päivän ja edeltävien päivien, ehkä myös yleisesti elämässä nyt askarruttavat asiat: ” Tuleeko mieleesi jokin muu viime aikojen tapahtuma, joka on sinua koskettanut?”

Toinen vaihe on unen toistaminen ja kuuleminen sinä-muodossa

Kysy ensin, jos unennäkijä tahtoo jatkaa. Kerro hänelle mitä seuraavassa vaiheessa tapahtuu; hänellä on mahdollisuus tutkia untaan aiemmin työskentelyssä esille tulleessa valossa. Pyydä unennäkijää pitämään mielessään kertomansa ja kuuntelemaan omaa untaan sitä taustaa vasten. Hänelle voi avautua useita yhteyksiä oman elämän ja unen kuvakielen välillä.

Joku ryhmästä lukee unen sinä-muodossa, vaihe vaiheelta. Toisen unen lukeminen vaatii eläytymiskykyä. Vaihe vaiheelta uni käydään läpi, ja unennäkijältä kysytään uusista oivalluksista.  Unennäkijälle on annettava aikaa tuntea ja ajatella. Kun unennäkijä ei pääse eteenpäin, voi ryhmä pyytää häntä pysähtymään kielikuvien äärelle, joita hän ei ole koskettanut. Esim: ”Unessasi on kissa.  Voitko kertoa mitä kissa sinulle merkitsee, tuo mieleen? Miksi se on sinun unessasi juuri nyt?” 

Muista, että tässä vaiheessa vain unennäkijä itse yhdistää unen kuvia omaan todellisuuteensa. On iso kiusaus auttaa unennäkijää ehdottamalla erilaisia vaihtoehtoja, mutta Ullmanin metodin voima on siinä, että vain unennäkijä itse voi tietää, mitä uni tarkoittaa ja ryhmäläiset seuraavat unennäkijää, eikä päinvastoin. Ryhmän vuoro tulee seuraavassa vaiheessa kertoa miten he ovat ymmärtäneet unennäkijän elämästään kertoman ja unen sisällön liittyvän toisiinsa.

Jos tässä vaiheessa käydään kunnolla uni läpi ja etsitään unen yhteyksiä todellisuuteen, unennäkijä itse usein löytää oivalluksia omasta unen merkityksestä. Silti voi olla hyvä tarjota mahdollisuutta orkesterointiin, eli seuraavaan vaiheeseen. Unennäkijältä kysytään aina tahtooko hän jatkaa seuraavaan vaiheeseen.

Kolmatta vaihetta kutsutaan orkesteroinniksi

Orkesterointi tarkoittaa, että ryhmällä on mahdollisuus yhdistää uni unennäkijän elämästään kertomaan aineistoon.  Mitään uutta aineistoa ei saa tuoda orkesterointiin, ei mitään mitä unennäkijä ei ole käsitellyt tai vahvistanut, ei myöskään omia assosiaatioita tai fantasioita:

Seuraavista näkökulmista voi olla apua orkesteroinnissa:

  1. Älä lähde orkesteroimaan, ennen kuin olet koonnut mielessäsi kuulemasi tiedot.
  2. Mitä unennäkijä on kertonut unen laukaisseista tapahtumista?
  3. Mistä tunteista unen näkijä on puhunut tai mikä häntä on liikuttanut?
  4. Mitä liittymäkohtia, samanlaisuutta on unen kuvilla ja elämäntilanteella?
  5. Tarkastele kaikkea mitä unennäkijä on kertonut ja miten ne voivat avata unta?
  6. Pyri orkesteroinnissa mahdollisimman paljon käyttämään sitä kieltä, mitä unennäkijä itse on käyttänyt.
  7. Muista, että orkesterointi on sinun projektiotasi siihen asti, kun unennäkijä mahdollisesti vahvistaa kuulemaansa. Orkesterointi ei ole tulkinta ja aina luonteeltaan kysyvä = ”Voiko se olla näin?”   Unennäkijällä on aina oikeus kommentoida, hylätä tai vahvistaa kuulemaansa. Vain unennäkijä tietää kokemuksellisesti mikä on totta hänen unensa ymmärtämisessä.
  8. Orkesteroinnissa voi myös dramatisoida ja nostaa esiin unessa käytettyjen luovien ja ainutkertaisten metaforien runsautta.

Dialogin kolmessa vaiheessa unennäkijä saa apua tehdä löytöjä omasta itsestään ja elämästään ilman, että hänen turvallisuutensa / integriteettinsä on uhattu. Hänen ei odoteta menevän pitemmälle kuin mitä itse tahtoo unen käsittelyssä. Kenelläkään ryhmässä ei ole oikeus painostaa unennäkijää tai tyrkyttää unen tulkintoja.  Ainoa asiantuntija on unennäkijä itse.

Virva Nyback