Unelmien kannattelemana
Unelmoiminen on tärkeää. Hyvinvoiva mieli rakentaa unelmia ja haaveita. Toiveikkuus on olennainen osa terveiden ajatustapojen kokonaisuutta, joka pitää ihmisen pystyssä. Erityisesti vaikeina aikoina unelmat ovat korvaamattoman tärkeitä. Väkivallan, pelon ja synkkien tapahtumien keskellä pitää uskaltaa katsoa tulevaisuuteen ja nähdä siellä valoa.
Osa unelmista on pelkkää haaveilemista varten. Käydään mielikuvitusmatkoilla, kuvitellaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja vietetään aikaa mielen piirtämissä maisemissa. Monet suunnitelmat käydään läpi mielikuvatasolla, ennen kuin päätetään, ryhdytäänkö johonkin vai ei. Tarinat, kirjat ja elokuvat tarjoavat toisten kuvittelemia unelmia, ja niissä kuljeskelu rentouttaa. Mielikuvitus on uusien näkökulmien lähde.
Sitten on niitä unelmia, jotka toteutetaan. Jokin kuvitelma sytyttää, tuntuu merkitykselliseltä ja vetää puoleensa. Sellaisen unelman eteen ollaan valmiita näkemään paljonkin vaivaa. Ajan ja varojen käyttö hyvän unelman toteuttamiseen tuntuu mielekkäältä. Matkan varrella unelma saattaa tarkentua tai muuttaa muotoaan, mutta sinnikkyys unelman toteuttamiseksi kantaa.
Joskus käy niin, että hyvältä tuntunut unelma osoittautuukin epäilyttäväksi. Haavetta toteuttaessa tulee sellainen olo, ettei enää olekaan varma, kannattaako koko juttu. Haaveiltu päämäärä muuttuu sameaksi, ja joutuu pohtimaan, jatkaako vai ei. Onko tämä unelma toteuttamisen arvoinen? Pitäisikö sinnikkäästi jatkaa eteenpäin, vai luovuttaa ja jättää leikki kesken?
Toisinaan taas ei saa itseään liikkeelle mihinkään suuntaan. Unelmia tulee ja menee, ja osa niistä voi olla mielessä pitkäänkin, mutta mitään käytännön toimintaa ei synny. Omaa vaivannäköä vaativa osuus unelman toteuttamisessa unohtuu. Syntyy perusteeton toive siitä, että joku muu ottaisi ratkaisevat askeleet. Tai että unelma jotenkin itsestään kävelisi kohdalle ja tarttuisi kädestä.
Unelmien tunnistamisen kyky on arvokas taito. Viisas ihminen osaa erottaa toisistaan toteuttamista vaativat ja haaveiluiksi jätettävät unelmat. Molempia tarvitaan. Mielikuvitusmatkat ilman käytännön toimia ovat arvokkaita, ja iso osa kuvitelmista on luonteeltaan sellaisia, että niiden on parempikin pysyä toteuttamattomina. Kaikki unelmat eivät kestä olemassaoloa reaalimaailmassa.
Osa unelmista on kuitenkin toteuttamisen arvoisia. Hyvät ja tärkeät unelmat luovat hyvinvointia toteutuessaan. Siksi ne haastavat liikkeelle lähtemiseen. Ne kutsuvat tarttumaan tilaisuuteen, näkemään vaivaa ja ponnistelemaan. Ne houkuttavat kokemaan sitä iloa, mikä syntyy, kun pienin askelin lähestyy arvokasta päämäärää. Niiden kanssa voi harjoitella toteuttamistapojen etsimistä ja lannistumisesta nousemista.
Onnistunut unelmien kanssa työskentely vaatii taitoa erottaa, mihin voin vaikuttaa ja mihin en. Se on yksi keskeisistä tasapainoisena ihmisenä elämisen taidoista. Vaikuttamismahdollisuuksien tunnistaminen auttaa suuntaamaan toimintaa sinne, missä sillä on onnistumisen mahdollisuuksia. On turhauttavaa yrittää ponnistella jonkin sellaisen asian muuttamiseksi, joka on omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella.
Murhetta tai ahdistusta tuottavien asioiden keskellä on erityisen tärkeää pohtia sitä, mihin voin vaikuttaa ja mihin en. Jos kuormittava asia on vaikutusmahdollisuuksieni ulkopuolella, murehdin siitä turhaan. Pelkkä paha mieli ei auta ketään. Jos taas asiassa on jotain, johon voin vaikuttaa, minun on syytä ryhtyä toimintaan. Silloinkin murehtimaan jääminen on turhaa, sillä vain toiminta vie tilannetta eteenpäin.
Mutta miten päästä eteenpäin, kun huomaa jääneensä jumiin murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa? Siihen voi auttaa keskittyminen mielikuvatyöskentelyyn. Siinä käydään läpi murehduttava asia ja todetaan, mihin siinä voin vaikuttaa ja mihin en. Sitten jätetään tuo vaikuttamismahdollisuuksieni ulkopuolinen osa pois omilta hartioilta. Sen voi luovuttaa Jumalan kannettavaksi, tai elämän kokonaisuuden haltuun, tai ihan vain pärjäämään itsekseen, riippuen omasta elämänkatsomuksellisen sanoittamisen tavasta.
Unelmat ovat elämänvoimaa tuova asia. Niitä voi tarkastella pohtimalla, kuvittelemalla tai vaikkapa piirtämällä. Niistä voi tehdä taidetta tai musiikkia. Ja unissakin unelmat näkyvät unien vaikeaselkoiseen kieleen puettuna.
Mikä sinua on viime aikoina sinnikkäästi vetänyt puoleensa? Mikä on tuottanut sinulle surua? Ja kun mietit nätä teemoja, missä on toiminnan paikka ja missä murehtimisen lopettamisen paikka?