Sielunhoidollista sielunhoitoa

Sielunhoito on moni-ilmeistä. Se on sosiaalista tukea, joka voi toteutua auttavana keskusteluna tai muuna vuorovaikutuksena. Se voi olla myös konkreettista tukea elämän vaikeuksissa. Sielunhoitajina toimii sekä ammattilaisia että vapaaehtoisia. Molempien pitää huolehtia riittävästä osaamisesta ja sen kehittämisestä.

Sielunhoito tarjoaa ihmiselle tilaa omien asioittensa pohtimiseen. Tuen lähtökohtana on koettu avun tarve, ja tapaamisten tavoitteet sovitaan siltä pohjalta. Keskustelut ovat aina luottamuksellisia. Sielunhoitaja ei muodosta kohtaamisistaan asiakasrekisteriä eikä tallenna keskusteluja tai niiden katkelmia minnekään.

Vaitiolovelvollisuus sitoo jokaista sielunhoitajaa. Pappia sielunhoitajana koskee rippisalaisuus, joka sulkee piiriinsä ripittäytymisen lisäksi myös sielunhoidolliset keskustelut. Lisätietoa vaitiolovelvollisuudesta ja sen rajoista löytyy Suomen ev.lut. kirkon julkaisusta Aika puhua, aika vaieta.

Suomen ev.lut. kirkon sielunhoidossa noudatetaan sielunhoidon eettisiä periaatteita. Niiden tarkoituksena on huolehtia siitä, että sielunhoito ei ajaudu sivuraiteille. Sielunhoidon tarkoituksena on voimaannuttaa ihmistä toimimaan elämässään ja yhteisöissään.

koivun oksa
Kuva: Laila Juntti

Eettiset periaatteet voi koota kahdeksan avainsanan alle:

Ammatillisuus. Sielunhoitajalla on riittävä sielunhoidon koulutus. Sielunhoitaja ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan. Sielunhoitajan työnkuva on sielunhoitoa ja työhyvinvointia tukeva, ja siihen sisältyy riittävästi palautumista, ohjausta ja tukea.

Tasavertaisuus. Sielunhoitaja kohtaa sielunhoidettavan arvostavasti. Sielunhoitaja ei väärinkäytä valtaa tai muita suhteen ilmiöitä. Sielunhoito on saatavilla ja saavutettavissa kaikille. Ihmistä autetaan vakaumukseen tai jäsenyyteen katsomatta.

Läpinäkyvyys. Sielunhoitajan tavoitteena on kuulla ja auttaa sielunhoidettavaa, eikä hän aja muita tarkoitusperiä. Sielunhoitaja tuntee oman motivaationsa. Sielunhoidettavalla on oikeus tietää sielunhoitajan käyttämä viitekehys ja vakaumus.

Ihmisläheisyys. Sielunhoitajalla on hyvä empatiakyky, tunneäly ja tilannetaju. Hän osaa toimia yllättävissä tilanteissa. Sielunhoidettava tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Kohtaamisen puitteet pyritään järjestämään hyvinvointia tukeviksi.

Läsnäolo. Sielunhoitaja keskittyy sielunhoitotilanteessa sielunhoidettavaan ja tämän asioihin kiireettä. Kohtaamisille sovituista ajoista pidetään kiinni. Sielunhoitaja osaa reflektoida omaa toimintaansa ja tuntemuksiaan.

Kunnioitus. Keskustelun aiheiden valinta ja niiden käsittelytapa määrittyvät sielunhoidettavan ehdoilla. Sielunhoidettava ja hänen asiansa pysyy keskustelun keskiössä. Sielunhoitaja huolehtii siitä, että sielunhoitosuhde säilyy ammatillisena.

Luottamuksellisuus. Sielunhoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuudesta on säädetty laissa. Pappeja koskee sielunhoidollisissa keskusteluissa rippisalaisuus. Sielunhoidon luottamuksellisuus on molemminpuolista.

Rohkeus. Sielunhoitaja pystyy kohtaamaan ja tarkastelemaan elämän kirjon eri ilmiöitä. Sielunhoitaja liittyy kirkon yhteisöön, mutta työssään hän pystyy käsittelemään myös vakaumusta sivuavia kysymyksiä erilaisten elämänkatsomusten näkökulmista.

pilvet
Kuva: Hanna Sulonen

Sielunhoitajan osaamiseen kuuluu se, että hänellä on riittävän selkeä ja avara käsitys hyvästä elämästä. Usein sielunhoidossa pohditaan, millaiset elämäntavat edistävät hyvinvointia ja millaiset rapauttavat sitä. Sielunhoitaja tietää, miten rakennetaan hyvää elämää ja tasapainoista mieltä.

Sielunhoitaja huolehtii itsetuntemuksensa kehittämisestä ja oman elämänsä kysymysten käsittelystä toisaalla. Sielunhoitajana toimiessaan hän on toista ihmistä varten, jolloin oman elämän keskeneräiset asiat saavat odottaa. Ystävyyssuhteen vastavuoroisuus ei kuulu sielunhoitajan ja sielunhoidettavan suhteeseen.

Sielunhoito liittyy hengelliseen viitekehykseen. Hyvä sielunhoitaja tuntee erilaisia vakaumuksia ja osaa keskustella elämän syvistä kysymyksistä monenlaista käsitteistöä käyttäen. Tarvittaessa hän ammentaa omasta kristillisestä perinteestään hyvinvointia tukevaa ainesta sielunhoidettavan keskustelutapaa kunnioittaen.

Kimmo Nieminen, sielunhoidon asiantuntija Kirkkohallituksessa

▶️ Linkki 2/2020 sisällys