Sari-Annika Pettinen, perheneuvonnan johtava asiantuntija, ja
Anne Anttonen, perheneuvonnan vastaava kouluttaja, Kirkkohallitus
Koronapandemian alkaessa viime keväänä virukselta suojautuminen mullisti arkisia käytäntöjä kaikkialla yhteiskunnassa. Myös perheiden elämä muuttui lähes yhdessä yössä. Osa vanhemmista siirtyi tekemään töitä kotoa käsin ja samaan aikaan perheen lapset jäivät kotiin opiskelemaan etäkoulussa.
Ennakoimaton mullistus arjessa herätti ristiriitaisia tunteita. Toisille muutos toi myönteistä vaihtelua oravanpyörän ulkopuolella, toisille tilanne toi täysin uudenlaisia kysymyksiä ratkaistavaksi perheen ajan- ja tilankäytön suhteen. Yleinen epävarmuus ja epätietoisuus toivat samaan aikaan painetta koteihin. Myös huoli isovanhemmista ja muista läheisistä ikäihmisistä painoi mieliä. Vanhemmat olivat uudenlaisten haasteiden edessä vanhempina, puolisoina sekä työntekijöinä.
Kirkon perheneuvonnan digiloikka
Kirkon perheneuvonta oli ottanut jo ennen koronarajoituksia varovaisia askeleita digitaalisen työskentelyn suuntaan. Pitkät välimatkat lähitapaamisiin ja perheiden aiempaa liikkuvampi elämä olivat jo herättäneet tarpeen tutkia etätyöskentelyn mahdollisuuksia perheneuvonnassa. Pandemian alkaessa valtakunnallisten etätyösuositusten myötä perheneuvontatyö loikkasi kerralla toiseen todellisuuteen. Kahdessa viikossa työn puitteet oli rakennettu uusiksi. Videoyhteydet oli opeteltu, tietosuojat tarkistettu ja asiakkaat kutsuttu uudenlaisiin kohtaamisiin. Osa keskusteluista käytiin puhelimitse, osan kanssa tavattiin videoyhteyksillä ja joidenkin kanssa lähdettiin kävelylle.
Myös perheille tilanne oli uusi. Perheneuvojan työhuone oli saattanut edustaa rauhallista lepopaikkaa, jossa saattoi ajatella keskeytyksettä ja kuunnella sekä tulla kuulluksi ilman häiriöitä. Nyt parit vetäytyivät saunan lauteille tai autotalliin keskustelemaan WhatsApp puheluja pariterapeutin kanssa. Yllättäviä perheenjäseniä ilmestyi kuvaruudulle kesken terapiaistunnon ja yhteydet saattoivat katketa juuri ratkaisevassa kohdassa. Perheneuvonnassa painotetaan selkeiden rakenteiden, jatkuvuuden ja ennakoitavuuden merkitystä terapeuttisessa työskentelyssä. Rakenteet tuovat turvaa ja mahdollistavat asettumisen vaikeiden asioiden äärelle, mutta nyt perheneuvoja ja asiakaspari olivat jatkuvasti uuden ja yllättävän edessä.
Uudenlainen työskentely-ympäristö edellytti siis perheneuvojilta muutakin kuin teknistä osaamista. Millä tavalla auttavaa keskustelua voidaan käydä yllättävissä tilanteissa sähköisillä välineillä? Miten kannatella ahdistunutta tai luoda toivoa kaaokseen, kun läsnäolo jää niin ohueksi? Perheneuvojat saivat heti kriisin alkuvaiheessa sekä koulutusta että vertaistukea uuteen työtapaan. Perheneuvojien säännöllisiin valtakunnallisiin kahvihetkiin osallistuttiin aktiivisesti kriisin alusta asti. Tämänkin elpyneet etäyhteydet mahdollistivat. Maan laidalta toiselle kollegat saattoivat jakaa kokemuksiaan ja oppia toisiltaan. Uudenlainen yhteisöllisyys alkoi kehittyä koronakriisin liitännäisenä.
Perheiden kysymykset koronakriisin keskellä
Toisille perheille koteihin vetäytyminen oli tervetullut mahdollisuus viettää aikaa enemmän yhdessä ja vahvistaa perheenjäsenten välistä yhteyttä. Monet perheneuvonnan asiakkuuteen johtaneet kriisit laukesivat kuin itsesään, kun puolisoilla oli kiireetöntä aikaa toisilleen ja lapsille. Ulkopuoliset paineet ja perheiden välinen vertailu helpottivat hetkeksi, vaikkakin riittämättömyys etäkoululaisten vanhempina ja etätyöläisinä alkoivat pian kuormittaa perheen aikuisia. Myös perheen tukiverkostot ohenivat, kun isovanhemmat oli eristetty omiin koteihinsa eikä vieraita muutenkaan voinut päästää kotiin auttamaan kiperissä paikoissa. Perheet olivat siis omien voimavarojensa varassa.
Kaikki perheet eivät syntyneessä tilanteessa voineet jatkaa perheneuvonnan asiakkuuttaan. Huoli näistä poisjääneistä oli suuri, mutta mahdollisuudet auttaa heitä olivat rajalliset. Perheneuvonnassa kehitettiin uusia tapoja tavoittaa perheitä, jotka olivat eristyksissä kodeissaan. Joissain keskuksissa aloitettiin Facebook-livelähetykset ja oltiin muutenkin aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Kriisiaikoja lisättiin, puhelinauttamista tehostettiin sekä tuotettiin materiaalia paikallisten viestimien käyttöön.
Perheneuvonnassa tiedostettiin pitkin kevättä, kuinka parisuhteen hyvinvointi vaikuttaa oleellisesti lapsen hyvinvointiin. Ristiriitojen ja jännittyneen ilmapiirin keskellä eläminen heikentää lapsen hyvinvointia. Parisuhteen ja perheen tuki nähtiin tärkeänä erityisesti lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
Monet perheet ovat kertoneet, kuinka koronarajoitusten vuoksi he saivat sosiaalisesti hyväksytyn syyn vetäytyä pirstaleisesta arjesta kotiin ja läheisten seuraan. Heille poikkeusolot toivat mahdollisuuden vahvistaa perheen sisäistä yhteyttä. Kaikissa perheissä yhdessäolo ei ole ollut yhtä ongelmatonta.
Parisuhteissa suurin osa ongelmista tiivistyy läheisyyden ja erillisyyden välisen tasapainon löytämisen vaikeuteen. Puolisot ovat suhteessaan koko ajan sen äärellä, miten voin samaan aikaan olla oma itseni ja tulla hyväksytyksi suhteessa. Ja kuinka osaan hyväksyä toisen omana itsenään enkä vain sellaisena, kuin itse toivoisin hänen olevan. Perheissä, ja ihmissuhteissa yleensä, tätä läheisyyden ja erillisyyden välistä ydinkysymystä ratkotaan eri tavoilla. Koronaeristyksen mukana rutiinit romahtivat ja nämä puolisot joutuivat tilanteeseen, jossa läheisyyteen ja etäisyyteen ei voinut enää itse vaikuttaa. Äärimmillään omien rajojen uhatuksi tulon tuntu on voinut kärjistyä henkiseksi tai fyysiseksi väkivallaksi perheissä.
Kirkon perheneuvonnassa on havaittu korona-aikana lähisuhdeväkivallan lisääntymistä asiakkaiden tulonsyynä. On ollut tärkeää saada yhteys näihin pareihin ja päästä työskentelemään heidän kanssaan, vaikka olosuhteet ovatkin olleet vaativat. Asiakkaiden turvallisuuden varmistaminen on yksi videovälitteisen terapiatyöskentelyn keskeinen huolen aihe. Väkivallan uhan keskellä eläviä pareja ei ole aina suositeltavaa tavata yhdessä edes läsnäoloterapiana. Turvallisen työskentelyn varmistaminen on ollut mutkikasta myös yksilökeskusteluissa, koska kotona sivulliset voivat kuunnella keskusteluja. Perheneuvonnassa on jouduttu toimimaan sokkona ja parasta toivoen, kun täysin turvallisia ratkaisuja ei ole. Hätä ja huoli on jäänyt monen työntekijän kannettavaksi tilanteissa, joissa työyhteisön tukea ei ole ollut samalla tavalla käytettävissä kuin normaalisti.
Videovälitteisessä työskentelyssä asiakkuuden voi myös helpommin katkaista, jos keskusteluun nousee epämukavia asioita. Ikävän kysymyksen jälkeen perheneuvojasta pääsee eroon napin painalluksella. Näiden haasteiden keskellä perheneuvojat ovat joutuneet luovimaan: vaikeista asioista on entistä tärkeämpää puhua, mutta puhumisen nostattamia tunteita on vaikeampaa käsitellä ja rauhoittaa.
Pandemialta suojautuminen on aiheuttanut monissa perheissä myös taloudellista huolta. Näitä kysymyksiä on otettu yhä enemmän puheeksi myös perheneuvonnassa. Taloudelliset huolet, muiden huolten lailla, voivat kääntää perheen aikuiset toisiaan vastaan, jolloin heidän on vaikeaa ratkaista perheen arkeen liittyviä kysymyksiä yhdessä. Perheneuvonnasta parit ovat voineet saada tärkeää apua vahvistaessaan keskinäistä yhteistyötään ja kykyään tukea toisiaan vaikeuksien keskellä.
Auttavan keskustelun mahdollisuudet digiympäristössä
Kirkon perheneuvonnassa on otettu vastaan myös uusia asiakkaita koronapandemian aikana ja moni perheneuvoja on kertonut asiakaskeskustelujen olleen hyödyllisiä. Video- ja puhelinvälitteinen työskentelytapa on ylittänyt odotukset. Vastaanotolla toteutuva moniaistimuksellinen läsnäolo on korvautunut pääasiassa näkö- ja kuulohavaintoon perustavalla viestinnällä. Sanojen merkitys keskustelussa on korostunut, kun äänensävyjä ja kehonkieltä on ollut vaikeampaa lukea. Tämä on toisaalta tuonut asiakkaille enemmän vastuuta oman sisäisen maailmansa sanoittamisessa.
Perheneuvojat kertovat asiakkaiden oman toimijuuden lisääntyneen työskentelyssä. He saattavat olla tottuneempia digityöskentelyyn kuin työntekijä ja roolit saattoivat ainakin aluksi vaihtua uuden tekniikan äärellä. Uutta on ollut myös se, että asiakkaat kysyivät, erityisesti pandemian alussa, myös työntekijän vointia. Tämä toi näkyviin sen, kuinka ruudun molemmin puolin oltiin yhtä haavoittuvaisia ja epävarmoja tuntemattoman uhan edessä. Terapeutti ei asetu yläpuolelle elämän perusepävarmuuden kanssa, vaikka hoitosuhteessa ollaankin asiakkaan tarpeiden äärellä. Tällaisten tarpeettomien idealisaatioiden purkautuminen on voinut vahvistaa yhteistyösuhdetta asiakasperheen ja perheneuvojan välillä koronakriisin keskellä.
Perheneuvonnassa on aikaisemmin ehkä eniten arveluttanut, kuinka videovälitteisessä työskentelyssä voi välittyä aitoa läsnäoloa ja kuinka luottamus voi kehittyä sähköisen välineen kautta. Monen perheneuvojan kokemus on, että videovälitteisessä keskustelussa voi tapahtua samoja asioita kuin läsnäoloterapiassa, vaikkakin erilaisin vivahtein. Tätä tukevat myös videovälitteisen psykoterapiana vaikuttavuustutkimukset. Asiakkaan, parin tai yksilön ja terapeutin välille syntyvään sähköiseen todellisuuteen syntyy psyykkistä tilaa, jossa työskentely mahdollistaa muutoksia niin puolisoiden välillä kuin heidän sisäisessä maailmassaankin. Etätyöskentelyssä perheneuvoja ei voi avata vastaanottohuonettaan asiakkaille hengähdyspaikaksi, mutta hän voi edelleen avata sydämensä ja välittää sieltä käsin lepoa, hyväksyntää ja toivoa sitä tarvitseville asiakkailleen.
Tätä kirjoitettaessa koronapandemia jatkuu edelleen. Perheneuvonnassa on siirrytty joustaviin työskentelytapoihin alueellisten tartuntatilanteiden mukaisesti. Uusi normaali on löytänyt uomansa, joita pitkin apu valuu tarvitseville varmasti vielä senkin jälkeen, kun paluu entiseen olisi mahdollista. Jälkeenpäin on tärkeää arvioida, mitä uusista työtavoista on syytä säilyttää ja kehittää edelleen työn tehostamiseksi ja alueellisen tasa-arvon toteutumiseksi perheneuvontatyössä. Samalla on muistettava erilaisten asiakasryhmien erilaiset tarpeet sekä meidän jokaisen tarve ja kaipaus toisen välittömään läsnäoloon sekä inhimilliseen kontaktiin ilman välineitä.
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 41 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonta tarjoaa asiakkaille ilmaista, ammatillista keskusteluapua erilaisissa parisuhteen, perheen ja yksilön elämäntilanteissa. Valtaosa perheneuvonnan asiakkaista on työikäisiä. Vuonna 2019 kirkon perheneuvonnassa kohdattiin 18 500 asiakasta yhteensä yli 90 000 kertaa. Asiakkaista oli miehiä yli 40 prosenttia. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. https://www.kirkontilastot.fi/viz?id=150
Lisälukemista: Nurhonen, Piia (2020): Videovälitteinen pariterapia – enemmän kuin tyhjää parempi. Perhe- ja pariterapialehti. Verkkojulkaisu.