– Mitähän sinäkin kuoltuani näistä kaappieni tavaramääristä ajattelet? sanoi anoppini ja velasi päätään puistellen vaatekaappinsa lukemattomia henkareita. Hiljattaen ystäväni 50-vuotispäivänsä kynnyksellä lausahti aloittaneensa jo kuolinsiivouksen. –Nyt käännetään koti kellarista ullakolle. Hommaan oli varattuna paitsi aikaa myös jätesäkkirullia ja pahvilaatikoita sekä näppyhanskoja. Nenäliinojakin kuluisi; olihan vastassa tunteisiin saakka hiipivä urakka.
Kuolinsiivous, kalmalta tuoksahtava elämän inventaario
Kuolinsiivouksessa ei ole kyse kuoleman jälkeen tapahtuva kuolinpaikan siivous vaan ennen kuolemaa hoidettava loppuelämän päivitys. Tämä siivousoppi rantautui Ruotsista Suomeen ja levisi laajemminkin. Ruotsalainen Margareta Magnusson oli sitä mieltä, että jokaisen tulisi kantaa vastuu omista tavaroistaan jo elinaikanaan. Hän ajatteli, ettei ole reilua, että vainajan perheen pitää huolehtia kaikesta tämän jälkeensä jättämästä. Magnusson työskenteli muoti- ja mainospiirtäjänä, eläkeiässä hän kirjoitti aiheesta kirjan: Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous.
Kuolinsiivouksessa ei ole perimmältään kysymys kuolemasta vaan myös oman elämän tutkistelusta ja menneeseen katsomisesta. Se kaikki on terapeuttista. Tällä tavalla oppii säilyttämään vain sen, mikä on oikeasti itselle merkityksellistä. Kuolinsiivouksessa on käytännössä kyse tarpeettomista tavaroista eroon hankkiutumisesta; eikä puuhaa ole tarkoitettu vain elämän ehtoopuolella oleville. Kuka vaan, joka haluaa yksinkertaistaa elämäänsä ja organisoida sitä uuteen uskoon hyötyy kuolinsiivouksesta.
Todellakin, kuolinsiivouksessa on kyseessä prosessi, joka saattaa kestää pidempään. Kysymys on elämäntapamuutoksesta ja muutos vaatii sisäistyäkseen aikaa. Magnusson itse kannustaa aloittamaan kuolinsiivouksen mahdollisimman pian, sillä vapautuminen tarpeettomista tavaroista tekee arjesta helpompaa. Samalla saa perspektiiviä omaan elettyyn elämään, siivotessa siivoaa samalla omaa sieluaan.
Kuolinsiivouksen sivutuotteena saattaa syntyä myös päätös minkälaiset hautajaiset itse aikanaan haluaa. Välttämättä ei ole helppoa ajatella elämänsä päättymistä eikä aikaa kuolemansa jälkeen, mutta saattaa olla vapauttavaa tehdä itse omaa elämänsä koskettavat isot päätökset kuten avata toiveensa koskien omia hautajaisia ja muistotilaisuutta, hautaamistapaa ja hautapaikkaa. Omat läheiset kannattaa pitää tietoisina näistä ajatuksista.
Kuolinsiivous Margareta Magnussonin opeilla
1. Aloita helpoimmista paikoista eli sellaisista joihin ei liity liikaa tunteita
Kellari, ullakko, eteisten kaapit ja vaatekomerot ovat Magnussonin mukaan parhaita aloituspaikkoja kuolinsiivoukselle. Juuri nuo paikat täyttyvät helposti erilaisella tavaralla, tarpeettomallakin. Pois silmistä, pois mielestä pätee tässäkin. Tavaroita ei kaipaa kun ei tiedä mitä kaipaa. Näin poisheittäminen helpottuu tai kiertoon laittaminen ja kierrättäminen.
2. Jätä vaikeimmat viimeiseksi
Valokuvat, kirjeet ja henkilökohtaiset paperit herättävät tunteita ja vaikeuttavat sekä hidastavat urakkaa. Valokuvia ja papereita selailemalla jää helposti kiinni muistelemaan menneitä ja kuolinsiivous venyy. Jättämällä nämä viimeiseksi voi antaa tunteiden vuoristoradalle riittävästi aikaa ja huomiota.
3. Älä siivoa
Kuolinsiivouksessa ei kuitenkaan ole kyse pölyjen pyyhkimisestä tai imuroinnista vaan silmiltä piilossa olleiden tavaroiden uudelleen tervehtimisestä ja järjestelystä. Tämä vaiva tekee loppuelämästä sujuvampaa ja avarampaa.
4. Kerro kuolinsiivouksesta läheisillesi
Läheiset voivat auttaa siivouksen tekemisessä. Heitä saattaa miellyttää joku poistuva tavara; samoin naapurit saattavat ilahtua tavaroista. Omia tavaroita ei tule kuitenkaan tyrkyttää muille.
5. Varaa urakkaan aikaa
Kuolinsiivouksen tekemiseen kannattaa varata aikaa ja malttia, koska sen tekemiseenhän on koko loppuelämä aikaa. Kuolinsiivoukselle voi vaikkapa laatia projektiaikataulun, jossa pysyminen vie tehtävää säkki säkiltä eteenpäin. Etene itsellesi sopivalla, mutta määrätietoisella tahdilla, niin et uuvuta itseäsi.
6. Hankkiudu eroon salaisuuksista
Tämä tarkoittaa esimerkiksi kirjeitä tai päiväkirjoja, joissa on sellaisia salaisuuksia, jotka aiheuttaisivat läheisillesi surua tai harmia.
7. Kerää itsellesi rakkaat asiat poisheitettävien laatikkoon
Laita laatikkoon asioita, joita säilytät ainoastaan itseäsi varten: vanhoja rakkauskirjeitä, ohjelmalehtisiä ja matkamuistoja. Aarrelaatikon päälle teksti: ”Heitä pois”. Jälkeenjääneet voivat aikanaan miettiä, haluavatko he tutustua laatikon sisältöön vai hankkiutua siitä suoraan eroon.
VINKKI: Kuolinsiivousta saattaa jouduttaa ottamalla käyttöön ”Alitajuntalaatikko”, johon saa laittaa ne tavarat, joista ei ole vielä varma säästääkö ne vai heittääkö pois. Ihmeellisellä tavalla alitajunta työstää itsestään tuota laatikkoa ja myöhemmin laatikkoon palatessa tietää, mitä sen sisällölle on hyvä tehdä.
Kirjat
Äidilleni oli tärkeää omistaa kirjahylly ja kirjahyllyssä kuului olla mm. FACTA-tietokirjat, Helena -sarja sekä Humiseva harju -teokset. Äidin kuoltua käydessäni läpi hänen kotiaan mietin, mitä tekisin kaikille kirjoille. Kirjojen polttaminen tai vieminen kaatopaikalle tuntui väärältä vaihtoehdolta, ovathan kyseessä sentään hartaasti työstetyt hengentuoteet ja muistoja lapsuudestani.
Onneksi vanhoista kirjoista valmistetaan selluvillaa, jota voi käyttää talon lämpöeristeenä. Näin hyvä kirja saa arvoisensa loppusijoituspaikan, missä se lämmittää mieltäkin vielä vuosien jälkeen. Suomalainen Ekovilla Oy hyödyntää kirjoja selluvillan raaka-aineena. Yhtiö on investoinut murskaimiin, jotka osaavat irrottaa kirjojen muoviset ja nahkaiset kannet. Sen jälkeen paperista tehdään eristettä.
Elämä järjestykseen
– Ajassamme vallitsee karsimisen, vähentämisen ja järjestämisen trendi. Helsingin yliopiston historian professori Anu Lahtisen mukaan kyse on siitä, että koska melkein kaikilla on liikaa tavaraa, tavaran määrällä ei voi enää erottautua. – Silloin kysymys on siitä kuka parhaiten pystyy hallitsemaan tavaramääriä. Ja psykologisesti kyse on siitä, että haluaa ottaa haltuun elämää ja saada siihen järjestystä.
Ei siis ihme, että Magnussonin esikoiskirjasta tuli kansanvälinen menestys. –Tuottaako jokin tavara itselle iloa, kysyy japanilainen konmari-siivousmenetelmän luoja Marie Kondo. Magnusson puolestaan pohtii, kuinka paljon harmia ja huolta jostain hänen tavarastaan on perikunnalle. Tärkein Magnussonin ohjeista onkin se, että elämän on tarkoitus jatkua myös kuolinsiivouksen jälkeen.
Magnusson on pukenut sanoiksi tavan, joka on tuttu pitkin ihmiskunnan historiaa ja käytännössä kuolinsiivousta on tehty aina. Sitä vaan ei ole nimetty näin suorasanaisesti. – Eri aikoina ihmiset on halunneet valmistautua kuolemaan eri tavoin, halunneet että asiat ovat järjestyksessä kun he lähtevät. Se kuuluu hyvän kuoleman ihanteeseen, muistuttaa Anu Lahtinen.
– Kuolinsiivousta ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin, sanoo Margareta Magnusson. Joskus, tosin harvakseltaan, hän jopa ostaa jotain uutta. Hän ei pidä kuolinsiivousta surullisena puuhana.
– Nykyään minun ei enää tee mieli juosta ympäri Tukholmaa tutustumassa kaupungin tarjontaan, ja niinpä minulla on aikaa tutustua asuntoni tarjontaan, siis kuvajaiseen omasta elämästäni, miettii Margareta Magnusson.
”Kuolema ei olekaan oleellista,
Eeva Kilpi
elämä on”.
Lähteet:
Margareta Magnusson: Mitä jälkeen jää – Taito tehdä kuolinsiivous (Tammi)
Eeva Kilpi: Kuolinsiivous (kirjailija Eeva Kilven päiväkirjoista merkinnät vuosilta 1984 – 2011)
Internet