Harrastuksena luontokuvaus

Luonnon vaikutus hyvinvointiin

Luontoympäristössä oleminen rauhoittaa mieltä ja kehoa. Luonnossa liikkuessa voi alkaa huomata, kuinka ajatukset rauhoittuvat ja mielestä tulee selkeämpi ja kirkkaampi. Aisteillakin on tapana herkistyä luontoyhteyden vahvistumisen myötä. Minulle aistien herkistyminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että kauniit ja koskettavat hetket ikään kuin avautuvat lahjoina joita sitten kuvaan.

Luontokuvaus on ollut suuressa roolissa elämässäni viime vuosina. Luonnossa liikkuminen kohentaa hyvinvointia monella tavalla, ja saa olon tuntumaan vähemmän yksinäiseltä. Luontokuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa tekee yksityisistä kokemuksista yhteisempiä. Kuvista voivat saada iloa myös sellaiset ihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta pysty aktiivisesti luonnossa liikkumaan.

rantakuva
Kuva: Hanna Sulonen

Luontokuvaus sopii lähes kaikille

Luonnossa oleminen tarkoittaa ihmisille erilaisia asioita. Itse en esimerkiksi uskalla syrjäiseen metsään lähteä kulkemaan, vaan ulkoilen mieluiten tuttujen ja turvallisten ulkoilureittien varrella. Eihän sitä luonnosta olemisesta pystyisi nauttimaankaan, jos pitäisi pelätä samaan aikaan.

Suosittelen luontokuvausta kaikille asiasta kiinnostuneille. Kuvaamisessa silmä harjaantuu pikkuhiljaa tarkemmaksi ja asioita alkaa nähdä erilaisista näkökulmista. Kuvaaminen on mielestäni rentouttava harrastus usein stressaavan tietoa ja aistiärsytyksiä täynnä olevan arjen vastapainoksi. Hyvällä kameralla varustettu kännykkä riittää mielestäni kuvien ottamiseen ja on usein luonnossa liikkuessa helpoin ja kätevin vaihtoehtokin kuvaamiseen.

usvainen rantakuva
Kuva: Hanna Sulonen

Voimaa luonnosta

Luonto tukee hitaudellaan myös arjen kiireen keskellä. Psalmissa 23 meitä ohjataan luonnon läheisyyteen vihreille niityille ja vetten ääreen lepäämään. Luontoon voi aina palata ja sinut otetaan vastaan sellaisena kuin olet. Tärkeiden luontopaikkojen olemassaolo tuo turvaa erilaisissa elämän muutoksissa. Luonnon lempipaikkoihin voi palata ajatuksissaankin hetkeksi hengähtämään vaikka kesken kiireisen päivän. Mitä enemmän olen kuvannut, sitä vähemmän olen kuviani sanoittanut. Sitä vain on osa luomakuntaa ja suurta kokonaisuutta kaiken ollessa kuvaamishetkellä juuri niin kuin pitääkin.

Hanna Sulonen, sosionomi (YAMK) – diakoni

▶️ Linkki 2/2020 sisällys