Lempeästi ja rehellisesti
Katson itseäni peilistä monta kertaa päivässä. Harvemmin siksi, että en muistaisi, miltä näytän, vaan varmistaakseni, että näytän siltä, mitä minulta odotetaan. Että tukka ei ole liikaa pystyssä, iholla ei ole töhnää ja hampaiden välissä ei ole appelsiininpaloja. Katson itseäni toisten silmin.
Entä miten katsoisin itseäni omin silmin? Jos laitan kokonaan syrjään mietinnän siitä, mitä toiset minusta ajattelevat, niin mitä näen? Huomaanko paremmin sen, mikä minussa on hyvää, vain sen, mikä on pielessä? Katsonko toiveikkaasti vai pettyneesti?
Toisten kanssa sovussa oleminen muuttuu ratkaisevasti helpommaksi, kun pääsee sopuun itsensä kanssa. Kilpailu, puolustautuminen ja liiallinen suojautuminen vähenevät, kun oppii hyväksymään omat taipumuksensa ja piirteensä. Levollinen suhtautuminen on taitolaji.
Kaikki alkaa rehellisyydestä. Siitä, että uskallan katsoa omaa elämääni ja sen koukeroita selittelemättä ja kaunistelematta. Tällaista tämä on ollut, ja tällaista tämä on nyt. Tuossa yleensä onnistun ja tuossa menen metsään kerran toisensa jälkeen.
Vaikeinta rehellisyys on käyttämättä jääneiden lahjojen ja hukattujen mahdollisuuksien kanssa. Tuntuu kipeältä myöntää kävelleensä loputtomasti ohi tilaisuuksista alkaa elää parempaa elämää. Kuitenkin uusi yritys saa voimansa vilpittömyydestä.
Rehellisyyden lisäksi tarvitaan lempeyttä. Voin oppia suhtautumaan itseeni yhtä ymmärtäväisesti kuin suhtaudun toisiin. Kannustava asenne kasvattaa innokkuutta ponnistella eteenpäin. Lempeys tuottaa kärsivällisyyttä ja kärsivällisyys päättäväisyyttä.
Rehellinen ja lempeä suhtautuminen itseen on kuin kasvimaan muokkaus ja lannoitus. Se ei ole päämäärä itsessään, vaan väline jollekin suuremmalle. Minun oma sisäinen maailmani on mielenkiintoinen, mutta kovin pieni. Varsinainen seikkailu on oman sisäpiirin ulkopuolella.
Itsensä kanssa sovussa oleva ihminen suuntautuu itsestään ulospäin. Hän huomaa toiset ihmiset ympärillään. Hän näkee luonnon yksityiskohtaisen kauneuden ja elämänvaiheiden kiehtovan monimutkaisuuden. Tasapainoisuuden kehittyminen avaa aistit.
Miten lähden tänään liikkeelle? Miten katson itseäni lempeästi ja rehellisesti? Miten astun oman itsekeskeisyyteni ulkopuolelle luomaan jotain hyvää ja kaunista? Tapoja on lukemattomia. Elämä itse kutsuu meitä olemaan olemassa rennommin ja rikkaammin.