Hitauden ja hiljaisuuden siunaus

– mietteitä luontopyhiinvaelluksen poluilta

Tätä kirjoittaessani olemme eläneet Suomessa jo kolme viikkoa eristettyä elämää. ”Fyysisesti etäällä, mutta henkisesti lähellä”, oli presidenttimme viisas kiteytys. Miten Palvelevan puhelimen päivystäjä voi pitää huolta omasta jaksamisestaan, kun psyykkinen kuormitus kasvaa epidemian edetessä ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten syvetessä? Mitä toisten kuuntelija pysyy itse elävänä ja kannateltuna?

Kutsun sinut kanssani polulle, jossa on mahdollisuus hidastaa vauhtia ja toipua stressistä, löytää syvä hengitys ja kannatelluksi tuleminen. Kutsun sinut Luontopyhiinvaelluksen polulle! Voit ensin katsoa aiheesta lyhyen videon seuraavan linkin takaa: youtube.com/watch?v=11ZbGAkErWQ. Samalla voit pohtia, mistä kotisi lähellä sinä voit löytää vihreätä luontoympäristöä, jossa kävellä hiljaisuudessa ja hitaalla rytmillä.

Kehollisuus avaa aistit ja yhteyden

Ohjaamillani luontopyhiinvaelluksilla rohkaisen ihmisiä aina aluksi avaamaan aistit. Miksi? Huomion siirtäminen tietoisesti ajatuksista aistien kautta tapahtuvaan havainnointiin auttaa sinua laskeutumaan läsnäoloon. Päivän aikana ihminen ehtii ajatella kymmeniä tuhansia ajatuksia. Ajattelen – olen olemassa, lausui filosofi Descartes ja jätti jälkensä länsimaisen kulttuurin syväkerroksiin. Ajatteleminen on inhimillistä, mutta ihmisyyttä ohentaa se, että emme ole kehollisesti läsnä tässä ja nyt, vaan ajatuksissamme joko menneessä tai tulevassa. Murehdin. Muistelen, miten minua on loukattu. Ajatukseni kiertävät kehää. Tuttua? Päivystäjällä saattaa lisäksi jäädä soittajien murheet pyörimään mielessä.

Käveleminen aistit auki pyyhkii ajatukset tuuleen. Elämä pelkistyy. Laskeudun ajatuksistani ruumiiseeni, hengitykseeni ja tähän hetkeen. Hellitän ja päästän irti. Koen luottamusta ja huolettomuutta. Jeesus osoittaa minulle kedon kukkia ja taivaan lintuja ja puhuu huolettomuudesta ja Jumalan hyvyydestä, johon voi luottaa.

Kuva: Outi Niemi

Hitauden ja hiljaisuuden siunaus

Hitaus ja hiljaisuus luonnossa avaavat ovet aarteiden ja merkitysten äärelle. Juuri hiljainen havainnointi rikastuttaa luontopyhiinvaellusta. Pienessä yksityiskohdassa, puun silmussa tai linnun laulussa alankin nähdä jotakin itsestäni. Käynnistyy sisäinen vuoropuhelu oman elämän ja luontoympäristön kanssa. Hiljaisuus voi syvimmällä tasolla merkitä yhteyden kokemista luomakunnan ja Jumalan kanssa, itse Läsnäolossa hengittämistä.

Hitaus ja hiljaisuus luontopyhiinvaelluksella saattavat minut lempeästi lineaarisesta ajasta toisenlaiseen, sykliseen aikaan, jossa jokin toistuu ja samalla jokin kypsyy ja muuttuu. Kun yksipuolinen lineaarinen todellisuuskäsitys on osaltaan johtanut ihmiskunnan ekokriisiin, voi hitaus, hiljaisuus ja syklinen aika synnyttää meissä toisenlaista suhteessa olemista. Tietämisen sijaan tulee tilaa ei-tietämiselle, ihmettelylle, kytkeytymisille ja hiljaisuudessa hitaasti kypsyvälle viisaudelle. Jumala puhuu hiljaisuudessa ja hiljaisuudella. ”Syvyys kutsuu syvyyttä.”

Kuva: Outi Niemi

Luontokumppanuutta

Suomi on vihreä maa. Pyhiinvaelluksilla ei voi olla kohtaamatta luontoa, myös kaupungissa. Pyhiinvaeltaminen on vienyt itseni syvään uudelleen ajatteluun ja suhteessa olemiseen luonnon eli Luomakunnan kanssa. Muut luodut elävät vastavuoroisessa riippuvuussuhteessa. Vain ihminen kuvittelee voivansa elää toisin. Minä sinä -suhteen (Martin Buber) me olemme kääntäneet ylösalaisin minä se -suhteeksi, jossa luonnosta tulee väline, hyödyke, resurssi ja kohde omille tarpeilleni. Vastavuoroinen suhde muuttuukin omistussuhteeksi.

Fransiskus Assisilaisen rohkaisemana kasvit, hyönteiset, puut ja koko luomakunta (koko universumi) on alkanut näyttäytyä minulle yhä syvemmin kumppanina. Jospa Luomakunnan tehtävänä onkin olla meille ihmisille elon kehto ja oppimisen lähde, Luojan suuntaan kurottuva kanssarukoilija ja Luojan ylistäjä? Kumppani ja jopa hengellinen matkakumppani! Miksi juuri metsässä onkin niin helppo hiljentyä ja rukoilla? Kokea myötätuntoa ja elämän merkityksellisyyttä!

Anna siis luonnon hoitaa ja kannatella. Riittää, kun astut sen keskelle. Aistit ja havainnoit ympäristöä. Kaiken lopun luonto monine hyvinvointivaikutuksineen tekee sinun puolestasi. Jopa rukoilee ja huokailee kanssasi!

Jussi Holopainen

Hengellisen ohjauksen pastori
pyhiinvaellustampere.fi

▶️ Linkki 1/2020 sisällys